Tämä vuosi on ollut mielenkiintoinen eikä ainoastaan meneillään olevan epidemian vuoksi. Valmistuin tradenomiksi viime vuonna joulukuussa ja odotukset olivat luonnollisesti, että pääsisin töihin ja pääsisin oravanpyörään mukaan. Kuitenkin tässä olen, viettämässä pian vuosipäivää työttömyyteni kanssa.
Olen aktiivinen työnhakija, tässä hetkessä hakemuksia eteenpäin olen laittanut reilut 500 hakemusta. En ole lannistunut, passivoitunut tai menettänyt henkistäkään otetta tilanteestani. Silti en voi antaa mennä huoletta eteenpäin, sillä koskaan ei tiedä, mitä edessäpäin voisi tapahtua.
Olen tajunnut kuitenkin tässä työttömyydessäni, että elämässä tulee mietittyä asioita laajemmin ja itse ainakin olen miettinyt vahvasti elämän merkitystä ja minkälaista se on juuri omassa mielessäni. Olen sopivasti onnellinen juuri nyt, vaikka työtä en olekaan saanut. Ehkä usein vastaamme kuulumisiimme työasioiden kautta ja määritämme elämän suurimman asian töiden ja tilisaldon kautta. Itse näen elämäni sopivasti hyvänä, minulla on asiat perus kunnossa enkä koe tarvitsevani juurikaan enempää mitään. Kateellisuutta, kyynisyyttä tai negatiivisuutta, totta kai tätäkin välillä voi mahtua päiviin mutta pääasiassa olen hyvinkin tyytyväinen omaan elämääni.
Tästä vuodesta voisin kertoa, että olen entistä enemmän antanut asioiden mennä omalla painollaan, keskittynyt positiivisuuteen, tehnyt vain omaa elämääni sekä tehnyt itsetutkiskelua. Elämä on minulle hyvin mielenkiintoinen ja tulevaisuus valoisa.
En anna työn määrittää elämääni ja onnellisuuttani. En tietenkään heitä itseäni passiivisuuteen, onneksi olen tekevä luonne. Ehkä tilanteeni muuttaa työllisyys tai mahdolliset opiskelut .. hmm .. saa nähdä.
– Miika Liukkonen
Kategoriat